Tärkeimmät sisäilman laatuun vaikuttavat tekijät ovat kunnossa olevat rakenteet,
toimivat ilmanvaihto- ja lämmityslaitteet sekä asunnon siisteys. Sisäilman
laatua heikentävät mm. rakennuksesta itsestään, rakennuksen ulkopuolelta ja
ihmisen toiminnoista peräisin olevat epäpuhtaudet. Kun jonkin epäpuhtauden osuus
sisäilmassa kasvaa, rakennuksessa olevat ihmiset saattavat reagoida siihen
terveysoirein tai epäviihtyisyystuntemuksin.
Hyvän sisäilman tunnusmerkit
puhdas ja raikas ilma
ilmanvaihtoventtiili kaikissa huoneissa
oikea huonelämpötila, yleensä 21 – 22 ºC
sopiva ilman kosteus, lämmityskaudella 25 – 45 %
ei häiritsevää melua
Terveydensuojelulain mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan esimerkiksi
elinympäristöstä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta.
Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle
tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on
mahdollista. Tyypillisiä huonon sisäilman aiheuttamia oireita ovat
hengitysteiden, silmien ja ihon ärsytys, päänsärky, väsymys ja kuumeilu. Oireita
ja sairauksia aiheuttavat myös monet muut tekijät kuin sisäilma. Sisäilmaa on
syytä epäillä aiheuttajaksi, jos oireet helpottuvat tai häviävät rakennuksesta
pois oltaessa.
Terveyshaittaa voivat aiheuttaa esimerkiksi:
puutteellinen ilmanvaihto
kosteus ja mikrobit
liiallinen lämpö tai kylmyys
haju
rakennus- ja sisustusmateriaalien pöly- ja kemikaalipäästöt
melu
Asunnon huono ilma voi johtua home- ja kosteusvaurioiden lisäksi mm.
tupakoinnista, huonosta ilmanvaihdosta, lemmikkieläimistä sekä
rakennusmateriaaleista ja huonekaluista erittyvistä aineista.
Epäiletkö asunnossasi terveyshaittaa?
Vastuu rakennusten kunnossapidosta ja korjaamisesta sekä vaurioiden syiden
selvittämisestä on kiinteistön omistajalla. Epäillessäsi terveyshaittaa
asunnossasi ota yhteys kiinteistön omistajan edustajaan eli yleensä
isännöitsijään. Mikäli kiinteistön edustajat eivät pyynnöistä huolimatta ryhdy
selvitystyöhön, voit ottaa yhteyttä terveystarkastajaan.
Sisäilmaongelmien selvittämisessä ensimmäinen toimenpide on tarkastaa
rakenteiden ja laitteiden kunto ja toiminta. Muita tutkimuksia ja mittauksia
kannattaa tehdä vasta, kun on varmistettu, että rakenteet ovat kunnossa,
laitteet toimivat ja niitä käytetään ohjeiden mukaisesti. Tarkastettavia asioita
ovat:
rakenteiden kosteustekninen kunto sekä sisä- että ulkopuolelta (materiaalien
irtoaminen, pintojen värimuutokset, näkyvä homekasvu tai homeen haju)
ilmanvaihto- ja lämmityslaitteiden toiminta ja kunto
poistoilma- ja korvausilmavirtojen riittävyys
lämpöolot
melulähteet
pöly-, haju- ja muut epäpuhtauslähteet (uudet tai haisevat materiaalit,
siivouksen riittävyys)
Merkkejä kosteusvaurioista
rappaus irtoaa tai lohkeilee
betoni tai tiilipinnoilla esiintyy kalkkia
maalit irtoavat
puu tummuu
mattosaumat irtoilevat
parketti turpoaa
hometta pinnoilla
putkistosta kuuluu outoa suhinaa
vesimittari pyörii, vaikka käyttöä ei pitäisi olla
kylmävesihanasta tulee pitkään lämmintä vettä
vesi- ja lämmityskulut nousevat huomattavasti
ilmassa on ummehtunut haju
Jos
asunnossa on selviä merkkejä esimerkiksi kosteus- tai homevaurioista, ei
asunnossa tarvita erillistä tarkastusta, vaan vaurion aiheuttaja ja viat on
korjattava pikaisesti.
Mittaukset
Erilaiset sisäilmasta otettavat näytteet tulisi pääsääntöisesti ottaa vasta
rakenteiden ja laitteiden tarkastamisen jälkeen, koska johtopäätösten tekeminen
niiden perusteella on usein hankalaa. Esimerkiksi mikrobien määrille sisäilmassa
ei ole olemassa tarkkoja terveysperusteisia raja-arvoja. Yksittäisiä mittauksia,
joiden tuloksia ei osata tulkita, ei kannata suorittaa. Kaikkien epäpuhtauksien,
niin kemiallisten yhdisteiden ja hiukkasten samoin kuin mikrobienkin,
pitoisuudet sisäilmassa vaihtelevat voimakkaasti ajan, paikan ja olosuhteiden
mukaan. Tiettynä hetkenä mitattu alhainen pitoisuus ei siis sulje pois
mahdollista ongelmaa.
Asunnossa tehtävä sisäilmaongelmien selvitys tai rakennustekninen kartoitus
kosteus- ja homevaurioiden selvittämiseksi maksaa yleensä 500 – 1000 euroa.
Laajat tai perusteelliset tutkimukset ilma- tai materiaalinäytteineen ja
laboratorioanalyyseineen maksavat huomattavasti enemmän. Riitatapauksissa
ajaudutaan helposti lukuisiin selvityksiin, jolloin kustannukset voivat nousta
jopa varsinaisia vaurioiden korjauskustannuksia suuremmiksi.
Vireilletulo
Asunnon terveyshaitan selvittämisen voi saattaa vireille asukas tai
asunnonomistaja. Muiden aloitteesta asunnontarkastus voidaan tehdä vain, jos
terveydensuojeluviranomaisella on perusteltu syy olettaa asunnosta aiheutuvan
asukkaalle tai naapureille terveyshaittaa. Asia tulisi saattaa vireille
kirjallisesti käyttämällä
asunnontarkastuksen
vireilletulolomaketta.
Asian vireilletulosta ilmoitetaan eri osapuolille (asukas, asunnon omistaja tai
hänen edustajansa esim. isännöitsijä, kiinteistön omistaja) ennen toimenpiteiden
aloittamista.
Terveyshaitan selvittäminen
Terveystarkastaja tekee tarkastuksia, kun asunnon epäillään aiheuttavan
käyttäjälle terveyshaittaa. Asunnon vaihtoon tai myyntiin liittyviä tarkastuksia
ei tehdä.
Terveydensuojeluviranomaisen suorittamassa asunnontarkastuksessa on tavoitteena
selvittää aiheuttavatko asunnon olosuhteet terveyshaittaa. Tarkastusajankohta
sovitaan asukkaan kanssa etukäteen ja siitä ilmoitetaan eri osapuolille, jolloin
kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus olla tarkastuksessa läsnä.
Ensimmäiseen tarkastukseen sisältyy aistinvaraisia havaintoja sekä tarvittaessa
yksinkertaisia tutkimuksia ja mittauksia, kuten huoneilman lämpötila ja kosteus
sekä suuntaa antava rakenteiden pintakosteus. Terveydensuojeluviranomainen
harkitsee tutkimusten ja mittausten tarpeellisuuden tapauskohtaisesti.
Terveydensuojeluviranomainen ei selvitä ongelman laajuutta tai tarvittavia
toimenpiteitä ongelman poistamiseksi. Asunnontarkastuksessa ei ole kyse
kuntoarvion kaltaisesta tarkastuksesta. Terveystarkastajan ensimmäinen käynti
terveyshaittaa epäilevän asukkaan asunnossa on maksuton. Mahdollisesta
uusintatarkastuksesta veloitetaan JIK johtokunnan hyväksymän taksan mukainen
tarkastusmaksu. Näytteenoton ja laboratoriotutkimusten kustannukset peritään
kiinteistönomistajalta taksan mukaisesti. Lisäksi asian selvittelyssä voidaan
ottaa huomioon mm. eri osapuolten toimittamat tiedot sekä asukkaan tai omistajan
tekemät tai teettämät mittaukset ja tutkimukset.
Mahdolliset tutkimukset tulee analysoida Eviran asumisterveystutkimuksia
tekemään
hyväksytyssä laboratoriossa.
Myös
muilla laboratorioilla on näytteenottopalveluita, jolloin näytteet lähetetään
tutkittavaksi Eviran hyväksymiin laboratorioihin.
Toimenpiteet
Kaikista asunnontarkastuksista laaditaan pöytäkirja. Pöytäkirjassa otetaan
kantaa siihen, onko asunnossa todettu terveyshaitta. Pöytäkirjaan liitetään
mahdollisten laboratoriotutkimusten tulokset ja pöytäkirja toimitetaan eri
osapuolille. Pöytäkirja ja muut asiakirjat ovat julkisia lukuun ottamatta
asukkaan terveydentilaa koskevia tietoja. Mikäli terveydensuojelulain mukainen
terveyshaitta on todettu, kehotetaan kiinteistön omistajaa selvittämään haitan
aiheuttaja ja laajuus, poistamaan aiheuttaja sekä korjaamaan rakenteet. Selvitys
tehtävistä toimenpiteistä tulee toimittaa tiedoksi terveydensuojeluyksikköön
määräaikaan mennessä. Terveydensuojeluviranomainen ei vastaa siitä, miten
korjaukset on tehty. Työn teettäjä valvoo korjaustöitä ja vastaa korjaustöiden
tuloksesta.
Terveydensuojeluviranomaisella on mahdollisuus antaa velvoittava korjausmääräys,
mikäli kiinteistön omistaja ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan
poistamiseksi. Määräystä voidaan tarvittaessa tehostaa uhkasakolla tai sen
uhalla, että korjaustyö teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Korjausmääräys
annetaan yleensä kiinteistön omistajalle, mutta se voidaan antaa myös sille,
jonka menettely tai toimenpide on syynä epäkohtaan. Ennen korjausmääräyksen
antamista eri osapuolia kuullaan kirjallisesti.
Jos
terveyshaitan poistaminen ei ole mahdollista tai jos
terveydensuojeluviranomaisen määräämiin korjaustoimiin ei ole ryhdytty, voidaan
asunnon käyttö kieltää. Käytännössä asunnon asettaminen käyttökieltoon on
kuitenkin erittäin harvinaista.
Sovellettava lainsäädäntö ja ohjeet
Lisätietoja
Asuntojen terveyshaitoista saa lisätietoja mm. seuraavista tietolähteistä:
Asumisterveysopas 2009 (Ympäristö ja terveys -lehti)
Rakennustyöntekijöiden mikrobialtistuminen ja altistumisen vähentäminen
rakennusten purku- ja korjaustöissä (STM:n työsuojeluosaston työsuojelu-julkaisu
4/1997)
Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku (Ratu-kortti 82-0239)
Sekä
internetistä mm.: